Aamulla lähdettiin etsimään Muorravaarakan ylityspaikkaa. Jonkinlainen polku vei Harriojan kohdalle. Oja oli syvä ja leveä, mutta yli oli kaadettu muutama koivunrunko. Mies otti seipään ja lähti sen kanssa ylittämään "siltaa". No, ei  mennyt ihan putkeen, mutta yli pääsi kun heittäytyi vastarannalle juuri kun jalat lipesivät liukkailta puunrungoilta. Tukisalko lähti kohti Muorravaarakanjokea. Minä riisuin suosilla pikkareille ja etsin ylityspaikan. Yli päästiin, ja korkealla töyräällä olikin mukava tulipaikka. Kastuneet kalsarit sai kuivaksi samalla kun lounas kypsyi nuotiolla. Kahluupaikkaa ei löytynyt, joten Sarvioja vaihtui Muorravaarakan kämpälle. Ehtii sinne Sarviojalle myöhemminkin.

Lounaskokkailua

Jokivarren polku oli helppoa kuljettavaa kuluneesta polusta huolimatta, männikköä  ja pieniä soisia pätkiä. Päivä oli jo painunut mailleen, mutta valoa riitti..Kartalla polku näytti kulkevan veden päällä ? Onkohan tämä joku vitsi, painovirhe vai mikä ihme ? Mutta kyllä se piti paikkansa, polku mutkittelin lampien yli kapeaa kannasta pitkin. Todella viehättävä paikka, erämaata kauneimmillaan, hiljaisuus.

Piilotteliko tervaskanto kultaa ?

Muorravaarakan kämpässa oli väkeä, laitoimme teltan taas sivummalle ja kävin vain hätäisesti keittelemässä kämpässä  valtion kaasulla.

Aamulla  lähdemme kevyellä varustuksella Muorravaarakan yli kohti Pirunporttia ja Ukselmapäätä. Polku vei pirunportin juurelle, mutta lunta oli aika paljon rotkossa. Nousimme kurun länsireunaa avariin maisemiin. Nyt näkyi jo kaikki upeat tunturit horisontissa, myös aamun tihku oli loppunut ja sininen taivas aukeni.

Matkalla Ukselmapäältä satulan yli paratiisikuruun, Hattupäät, Ruopimapää, Vaulopäät, upeaa !

Paratiisikuru kylpee alkukesän auringossa.

Ukselmapäältä laskeuduimme Paratiisikurun reunalle nauttimaan maisemasta ja lounaasta. Kuruun laski vielä melko vuolas putous. Palasimme Ukselmapään kautta kohti Lumikurua. Aurinko oli hellinyt meitä mukavasti,  mutta Sokostin suunnalta lähestyi mustia pilviä. Lähdimme reippaasti alas Lumikurunojan varteen ja siitä takaisin polulle.

Lumikurunojan raikas kylmä vesi sammutti janon.

 Vaikka kuinka ripeästi kuljettiin, niin sade saavutti meidät. Eihän pieni sade mitään, mutta kun ukkonenkin jyrisi kannoilla. Muorravaarakan ylityksen kohdalla rajuilma olikin jo ihan päällä. On  muuten aika haastavaa ylittää jokea kun pinta rikkoutuu rankkasateen voimasta. Yhtään ei erota pohjan kiviä ja koloja. Juoksimme suoraan kämppään suojaan odottamaan sateen loppumista. Kämpässä ei ollut yhtään puita, kiitos kämpässä yöpyneet ! Mies haki puita lootan täyteen ja saatiin tulet kaminaan. Siinä lämmitellessä hiipi pelko puseroon, mikähän on teltassa tilanne, onko makuupussit kastuneet tms ? Teltta oli hiukan viettävässä rinteessä, joten vesi valui suoraan teltan alta ja ohi. Mutta mitään ei ollut kastunut, kiitos Kaitum ! Muorravaarakanruoktussa majailleet miehet kävivät tervehtimässä. Olivat tutkimusretkellä tarkoituksena ottaa mallia kammista ja rakentaa samanlainen kotikonnuilleen.

Oli virkistävää päästä valmiiseen telttaan, parin kuksallisen jälkeen taas uni maittoi. Aamulla  leiri kasaan ja kohti Anteria. Tunturit ja sauna houkutti.

Jätämme Muorravaarakan kentän ja suunta on ylös kohti Anteria.

Tiuhtelmakurun kuntotestirata sai huohottamaan kunnolla. Mutta jatkuvien taukojen ajan olikin sitten kaunista katseltavaa. Takana Sokosti oli vielä usvan peitossa,  Pirunportti tuli hiljakseen esiin. Syvällä kurun pohjalla mutkitteli puro, vesi hyppeli riemukkaasti kivisiä portaita kohti Muorravaarakanjokea.

Huokaus ja katse eilisille kulkumaille. Pirunportti häämöttää sumun keskeltä.

Lähteestä laskeva puronen josta saatiin juotavaa, alkumatkasta täytetyt vesipullot oli jo juotu.

Reissun tärkein kohta, ollaan päästy ylös Tiuhtelmakurusta ja komea Anterinpää edessä. Päästään polusta irti, ensin Purnuvaaraan ja edelleen ylöspäin. Tämä on sitä parasta erämaata, kaikki on tässä. Vaihteeksi kelikin suosii ja näkymät avautuvat kohti kaukaisia tuntureita Pohjoisena lähinnä Sara-Pieran Muurivaara, Kuikkapäät, Hirvaspäät, kaakossa Reututunturit jne. Täällä tunturin laella aika katoaa, sydän täyttyy onnesta ja kiitollisuudesta. Vaikka ikää tulee säännöllisesti vuosi vuodelta, jaksetaan kulkea ja nauttia tästä kaikesta.

Pirunportti ja Ukselma ovat vapautuneet aamun sumusta.