ULKOMAILLA NORJASSA

Saanatunturi arvokkaana !

Alunperin suunniteltiin, että ajetaan Kilpisjärvelle ja käydään Saanan päivätuvalla lounaalla. Sen jälkeen ajamme norjan kautta Näkkälään hakemaan Jounilta siikaa. Toisin kävi, Kilpisjärven retkuilumajalla oli väkeä kuin muurahaispesässä ! Laitoin vain kortin Eemilille ja päätettiin saman tien unohtaa Saanan reissu. Ei tuossa väenpaljoudessa nauti kukaan ! Tai siis, jokuhan siitä näköjään tykkää kovastikin :)

Joten, lähdimme ajamaan kohti Norjan rannikkoa Skibotniin. Täällä maisema muuttuu nopeasti, nyt jokapuolella nousee taivasta kohti lumihuippuiset vuorenrinteet. Joet kulkevat syvällä rotkoissa.

Maisematietä parhaimmillaan.

Meri ulottaa lonkeronsa syvälle sisämaahan.

Gildetun, tuttu paikka Altaan ajettaessa.

Myös Norjasta löytyi saivoja, tämäkin aivan tien varressa levähdysalueella.

Täältä pääsisi oikotietä Haltille.

Matkalla Altaan oli lukuisia tietyömaita jotka hidastivat matkaa. Meille tuli täydellinen arviointivirhe ajan ja matkan suhteen. Tajusimme, että emme ehdi ennen yötä suomeen ja Näkkälään. Altasta käännyimme etelään kohti Kautokeinoa. Altajokea myötäilevä vuoristotie on huikea, keltaiset koivut hohtivat tunturien rinteillä illan jo hämärtyessä. Vihdoin pääsimme tunturiylängölle, nyt voi ajaa reippaasti. Vaan eipäs voikaan, porolauma toisensa perään jurottaa keskellä tietä ! Voi tsiisus, eikö nuo voisi jo paneutua maate !!! Mökki-isäntä soittelee kun meitä ei ole kuulunut Näkkälään, siellä jo kaivattiin meidän soittoa. Eihän me kehdattu enään häiritä ihmisiä näin myöhään. Mutta sovimme kuitenkin vielä menevämme Näkkälän kautta. Kautokeino oli yllättävän laaja kaupunki nyt kun sen näki iltavaloissa. Päivällä kun ollaan ajettu läpi, niin näytti pieneltä kylältä. Puolilta öin vihdoin olemme Näkkälässä, Jounin koirat tervehtivät pimeyden keskeltä tulleita vieraita. Meidät toivotettiin tervetulleeksi tupaan ja hetki jutusteltiin, saatiin kalat pussiin ja niin ajeltiin yöllä takaisin Hettaa ja Nietostuvalle.

JATKUU