LEPOPÄIVÄ

Eilinen päivä autolla maailman ympäri oli raskas. Tänään ei lähdetä mihinkään autolla, vaan kuljeskellaan lähistöllä jalan. Pienen matkan päässä on Yrjö Kokon lintutorni. Sinne saapastellaan tienvartta ja metsää pitkin. Lintutornilla on hieno laavu jossa voisi vaikka yöpyä joskus.

Lintuja ei täällä ollut. Ounas-Pallas taustalla.

Päivän ohjelma oli paistaa lounaaksi siikaa. Voissa ei säästelty :) Tapsa kävi kylällä kaupassa, minä suunnittelin jo reissun pääkohdetta Pöyrisjärveä. Illalla Nietostuvan mukava isäntä poikkesi iltakahville. Harmittelin kun meidän autoon ei saatu mökin maastopyöriä. Pyörä oli ainoa konsti ehtiä päivän aikana Pöyrisjärvelle ja takaisin. Onneksi Kalervolla oli konsti, soitto Näkkälään Samulille, jee, meille oli nyt varattuna maastopyörät huomiselle. Nyt ajoissa nukkumaan jotta päästään heti aamusta liikkeelle. Näkkälään on kuitenkin ajomatkaakin tunnin verran.

PÖYRISJÄRVEN KUNTOTESTI

Näkkälän kylän parkkipaikalle jätettiin auto, parkkikselle saapui juuri Pöyrisjärveltä tullut porukka. Kehuivat meidän varmaan ajavan tunnissa Pöyrisjärvelle. Samuli toi pyörät ja niin päästiin matkaan. Alkumatka olikin suht ajettavaa, ohitettiin edellisyön kyläpaikkakin.

Kuu näkyy vielä taivaalla. Urasta erkaantuu toinen tie.

Tapsa ihmettelee pyörää jonka satula ei ole kiinni, vaan pyörii takapuolen alla ikävästi. Tässä vaiheessa ura on vielä suht ajettavaa onneksi.

Tuo olisi paljon parempaa ajettavaa, mutta meidän on jatkettava kokoajan pehmenevää maastouraa. Ura on hienoa pehmeää hiekkaa jonka mönkijät ovat myllänneet kuopille ja mutkille. Välillä on pakko taluttaa kun pyörä vaan ei mene hiekassa mihinkään. Välillä yritetään ajaa uran ulkopuolella, mutta sielläkin on mättäitä ja kuoppia. Meille alkaa jo selvitä, että ihan tunnissa tai kahdessa ei perille päästä.

Pari pientä vedenylitystä menee helposti, mutta nyt on edessä monta metriä leveä vesi. Reunoilla on kaislikkoista suota, vesi on sameaa, pohjaa ei näy.  Ei auta muu kuin riisua kengät ja kääriä housunlahkeet ylös. Tapsa lähteekin reippaasti taluttamaan pyörää vesistön yli. Aika syvää näyttää olevan. Minä kokeilen heinikon reunaa, siellä näyttäisi olevan matalampaa. Loistava idea, miehän meen pyörällä tuosta yli että heilahtaa ! Kengät roikkumaan pyöränsarviin ja vauhdilla yli ! No, ihan suunnitellusti homma ei mennytkään, vaan pehmeä savipohja imaisi etupyörän ja kaaduin kyljelleni keskelle syvintä vettä. Päällimmäisin huoli oli repussa oleva kamera. Jotenkin pääsin ylös ja kuivalle maalle niin, että reppu ei juurikaan kastunut. Kengät ja vaatteet sitä vastoin olivat märät. Mutta kylmä viima pakotti nousemaan nopeasti takaisin pyöränselkään ja matkaan. Kaadoin kengistä vedet, väänsin sukat ja laitoin jalkaan. Kyllä pikkasen kylmäsi, ja autiotuvan lämpöön tuli hoppu.

 Kun lähestymme Pöyrisjärveä alkaa ura haarautua, minne nyt? minkä haaran päässä on autiotupa? Ja tuossakin on joku mokoma yksityismökki.  Mökkejä näkyy rannalla joka puolella, kartta ei kerro niistä mitään. No, oli vaan lähdettävä katsomaan. Eka ura vei kalamökin pihaan, ei ketään kotona...palataan edelliseen risteykseen ja alkaa jo hermo kiristellä. Tuolla on iso kämppä, mutta kartasta oletan autiotuvan ja varaustuvan olevan erilliset, joten ei se tuo voi olla, liian hieno muutenkin. Mutta kun muitakaan vaihtoehtoja ei ollut,  niin ajettiin sinne. Jihuuuuu, oikea kämppä, toisessa päässä autiotupa ja toisessa varaustupa. Ketään ei ole paikalla, mutta kämpässä on vielä hiukan lämpöä edellisten jäljiltä. Nyt nopeasti tulet kaminaan ja märät vaatteet pois. Kamina ei meinaa kuivista puista huolimatta syttyä millään, liian kova veto sammuttaa liekin kokoajan. Tuikun avulla se vihdoin syttyi. Nyt ei ollut enää mitään hätää, termarissa oli kuumaa siikakeittoa ja repussa suklaata. Minä riisuin itseni lähes ilkosilleni ja kuivattelin vaatteita tulen loimussa. Kostea höyry vaan nousi villahousuista :) Niinpä, ne varavaatteet !!!No, opinhan jotain tältäkin reissulta. Jos aiot tehdä uhkarohkeita typeriä temppuja joessa, niin varustaudu märkäpuvulla tai vaihtovaatteilla.

Pöyrisjärven autio/varaustupa.

Taustalla Pöyrisjärvi. Tapsa lakaisee pihaa :)

Pari tuntia siinä vierähti ennen kuin vaatteet olivat riittävän kuivat paluumatkaa varten. Pakko oli joka tapauksessa lähteä, pimeässä voisimme eksyä väärälle uralle, eikä muutenkaan voisi hankalaa uraa pitkin ajaa turvallisesti. Kun kolmen tunnin ajon jälkeen pääsimme parkkipaikalle, laskeutui pimeys. Jalat ja kädet aivan hapoilla. Maastopyöräily on RANKKAA ! siinä tarvitaan lihaksia, jokaista mikä kropasta löytyy ! Mutta olemme onnellisia kun jaksoimme loppuun asti. Kävellen tuo matka olisi ollut helppo nakki, mutta ei yhdessä päivässä tähän aikaan vuodesta,  sillä pimeä tulee jo seitsemältä. Matkaa on  kartan mukaan 15km suuntaansa.

Viimeinen ilta, saunan jälkeen kaaduimme patjoille suorin jaloin :) Kuvittelin, että aamulla ei yksikään jäsen liiku, mutta ihmeen vetreenä noustiin pakkaamaan ja siivoamaan jälkemme. Päätimme poiketa Haaparannasta ruotsin puolelle, Ikeaa vastapäätä pitäisi olla joku out-let-myymälä. Kauppakeskus löytyykin ja olemme sisällä juuri kun sitä ollaan sulkemassa. Tehtiin nopea kierros ja todettiin, että hinnat olivat kruunuissa, eikä muistettu kurssia :( Olipahan nopea ulkomaanmatka, ja halpa ! Ajoimme suoraan kotiin asti, en päästänyt Tapsaa edes munkkikahveelle, tai no, kerran....Kotona oltiin ennen yhtätoista. Ja tokihan siellä odotti meitä valmiit saunan löylyt .

Hyvä fiilis jäi reissusta, oli riittävästi haastetta ja toimintaa suhteessa rentoon luonnossa nauttimiseen . Enää ei harmita vaikkei vaellukselle mentykään. Seuraava reissu onkin sitten jo lumilla ahkion kanssa!

TAKAISIN ETUSIVULLE