Tänään ajetaan Paavontalolle, sieltä otamme venekyydin Ounasjärven yli. Onneksi oli tyyntä, vene oli puuvene perämoottorilla varustettuna. Kauko vei meidät turvallisesti järven yli kodalle josta polku kohti Ounas-Pallasta lähtee. Sovimme myös paluukyydin illaksi.
Polku kulki valoisassa jäkäläisessä männikössä
Huh, lämmin tuli heti alkumatkassa, eikun vaatteita vähentämään. Yllättävän vihreää täällä, ruskaa vain häivähdys.
Pyhäkeron päivätuvalla oli iso porukka tauolla, joten istahdimme vain hetkeksi autiotuvan portaille.
Kuukkelikin
tuli istumaan hikiselle varpaankärjelle herkkupalan toivossa.
Päivätuvan jälkeen alkoi pikkuhiljaa nousu kohti Pyhäkeroa. Puurajan jälkeen avautuivat upeat maisemat, eilinen Jyppyrä jne. Mutta nyt ei ehtinyt kuvaamaan, vaan otettiin tappotahti kohti huippua. Huipun alla oli Pyhäjärvi. Järven rannalla oli rakennuksien raunioita, selvästi myös saunan. Mikä ihme täällä on ollut, miksi se on tuhottu? Jälkikäteen löytyikin tietoa, täällä on ollut Suomen Ladun hiihtomaja joskus muinoin.
Kulunutta polkua...mutta maisemat huikeat !
Huipulla kävi hyytävä tuuli, joten kauaa ei kameran kanssa maisemia ihailtu, vaan hakeuduimme tunturin suojaiselle rinteelle lounaalle.
Maisema
lounaspaikalta.
Tapsa kiikaroi
vatsa täynnä herkullista soppaa.
Istuimme täällä tuulensuojaisalla rinteellä pitkään nauttien auringosta ja maisemasta, joka puolella välkehti sinistä vettä ja kaukaiset tunturi piirtyivät taivaanrantaan. Tästä käännyimme paluumatkalle. Alamäkeä riitti ja joutuisasti oltiinkin jo taas päivätuvalla. Nyt oli nuotiolla muutama nuorimies, olivat jäämässä yöksi tuvalle. Mukava oli jutustella siinä kahvittelun lomassa, puheliaita mukavia nuoria.
Pyhäkeron
autiotupa ja nuotiorinki. Iltakahvi maistui !
Olimme ajoittaneet retken sopivasti, päivänvaloa riitti vielä loppumatkalle hyvin. Polun loppupäässä on kyltti jonka kohdalla soitettaan Kaukolle, ja hän lähtee meitä vastaan. Hyvin ajoitettu, olemme samaan aikaan rannassa. Hieno päivä takana ja saunanlauteilla saadaan taas muistella päivän tapahtumia.