PÄIVÄ HETTASSA JA JYPPYRÄLLÄ

 

Aamu oli sumuinen, yöllä oli ollut pakkasta. Tein keittolounaan termariin ja jotain pientä naposteltavaa. Suunnitteilla oli käynti Jyppyrällä ja lenkki lähistön polkuja pitkin, noin 9km.  Koska oli vielä sumuista, jäimme odottelemaan selkenemistä Luontotuvalle. Katselimme monta hienoa filmiä.

Vihdoin selkeni ja lähdettiin luontotuvan nurkalta nousemaan kohti Jyppyrää. Ja oli muitakin, puoli juoksua nousimme muiden ohi kohti Jyppyrän lakea. Maisemat olivatkin hienot kohti etelää  Ounas-Pallastuntureille.

 

 

Polkuja lähti moneen suuntaan, ja me lähdimme tavoittamaan sitä 9km reittiä. Aurinko paistoi ja oli mukava kulkea.

 

Rinnesuon yli pääsi mukavasti pitkoksia pitkin, edessä ja takana oli täsmälleen samannäköinen maisema.

 

Olimme aivan sotilasalueen aidan vieressä, valokuvaaminen kielletty ! Mutta pakkohan nämä oli kuvata.

Osuimme myös lukitulle kodalle. Vieressä oli  nuotiopaikka jossa saimme evästellä valmiin tulen äärellä. Kaksi pariskuntaa oli tauolla, olivat tulossa Näkkälästä kohti Hettaa. Keitto maistui, ja olisi jo ollut tarvetta saada vettä, meillä kun ei ollut sitä mukana. Oletin joka nurkalta löytyvän puropahasia. Mutta ei, täälläkin oli vain kuivahtanut suo jossa vesi oli aika sameaa. Tästä olisi ollut järkevää lähteä takaisin, tai valita oikosempi polku. Mutta, päätimmekin lähteä Pahtajärviä kohti. Noustiin vielä Sissankiselälle, ja siitä käännyttiin länteen kohti Njärpesjohkkaa. Joen rannalla pitäisi olla laavu, joten vettä saataisiin sieltä. Laavulla olikin väkeä,  joen rantakin oli vitikkoista suota. Joten ohitimme paikan samantien.

Tummavetinen lampi keskellä väriloistoa.

 

Onnistuimme valitsemaan oikean polun Pahtajärville, hieno paikka ! Muistutti kovasti Pakasaivoa, hmmm, emme kait sentään ole niin pitkälle eksyneet :)

 

Jääkauden muotoilua.

 

Pahtajärviltä polku kulki kivikkoista jäkälämetsää pitkin kohti Hettaa. Paluumatka tuntui jo aika pitkältä, lähempänä Hettaa polkuja risteili joka suuntaan, toivottavasti pysytään oikealla polulla.

 

 

Vanhoja mäntyjä ihailtiin tinttien hypähdellessä oksilla. Ilmeisesti täällä ei kulje niin paljon ihmisiä, että linnut kesyyntyisivät, eivät tulleet kädestä hakemaan leivänmuruja. Mutta mukavia matkakumppaneita ovat kuitenkin :)

Vihdoin tavoitettiin joku kuntorata ja lenkkeilijä jolta voitiin kysyä hiukan tarkemmin sijaintiamme. Emme siis olleet tehneet 9km lenkkiä, vaan 22km !!! ilmankos jos hiukan jaloissa tuntui :) Ja vielä oli kolmatta km luontokeskukselle jossa auto odotti.

Tämän päivälenkin jälkeen tosiaan sauna ja ruoka maistui ! Niin, ja unikin. Seuraavan päivän retki päätettiin tehdä Ounastunturin päälle Pyhäkerolle.

 

JATKUU