Jännittävää, päästään ensimmäistä kertaa lappiin ruska-aikaan !
Perjantaina töistä suoraan Jyväskylään, piti poiketa pikaisesti Marian ja Jukan luona.
Kuten arvata saattaa, ilta venyy, pöytä notkuu herkkuja, ja on taas niin paljon juteltavaa....mutta puolenyön jälkeen ehdimme Ouluun yöksi.
Aamulla pikainen käynti Oulun partioaitassa, mukaan tarttuu kassillinen erilaisia lenkkareita puoleen hintaan. Pärjätään taas monta vuotta !
Nyt ei ole aivan palava kiire, vaan ajetaan myös hiukan sivureiteillä. Käydään katsomassa kohteita jotka muulloin jäävät kiireen jalkoihin.
Kukkolankoskella lipottiin nahkiaisia. Valitettavasti savustetut nahkiaiset olivat jo myyty loppuun :(
Pihapiirissä oli viehättäviä vanhoja kala-aittoja.
Pellon jälkeen käännyimme pikkutielle, Väylänvarteen. Hiukan huonokuntoinen tie, mutta kannatti tehdä tämä koukkaus. Kun pysähdyimme pissitauolle, kuului kaukaa kosken kohinaa. Olimme korkealla mäellä josta avautui upea näkymä Muonionjoelle.
Aurinko paistoi, joki kimmelsi syvän sinisenä, koivut loistivat keltaisina ja rinteet täynnä puolukkaa, ei pöllömpää näin aluksi !
Olin jo jossain vaiheessa katsellut tietoja Pakasaivosta, mutta tarkka sijainti unohtui jo ennen matkalle lähtöä. Kun ajeltiin Hannukaisen tienoilla Äkäsjärventietä, osui yhtäkkiä tienviitta PAKASAIVO, Jee ! Jarrut pohjaan ja käännös vasempaan soratielle. Tieosuus oli upeaa männikkökangasta, poroja juoksenteli siellä täällä. Pari valkoista poroakin juoksi karkuun kun pysähdyttiin. Vihdoin päästiin perille, siellä oli kahvilakota, tosin kiinni...oli hienot vessat jne. Saivon reunalle oli lyhyt kävelymatka, joten kamera olalle ja sinne.
Pakasaivo
ylhäältä näköalatasanteelta kuvattuna.
Portaita pitkin pääsi alemmalle tasanteelle, ja siitä vielä kivikkoista rinnettä pääsi alas rantaan asti. Ei sovi liikuntarajoitteiselle ! Ylös tultiin nelivedolla.
Pakasaivon
äärellä.
Saivon rannalla oli levollinen tunnelma, kaikki uhkaava mielikuva joka syntyi ylhäällä, on kadonnut. Tänne voisi laittaa vaikka laavun pystyyn ja jäädä tulille yöksi.
Paluumatkalla valkoiset porot olivat taas lähellä tietä. Hiivin niiden perässä kameran kanssa ja mokomat pysähtyivät aina hetkeksi odottamaan, kun saavutin ne, lähtivät taas jatkamaan matkaa. Mutta sitkeys palkittiin ja jotain sain sentään tallennettua. Näistä kuvista olen erittäin onnellinen :)
Enkö minä olenkin
soma, ota nyt se kuva !
Tulehan jo, se on
vaan kamerahullu turisti. Iltamaidot jo pakottaa nisiä !
Onnelliset
ilta-auringossa.
Tuo hetki oli hieno, katsoimme emon kanssa hetken toisiamme, ymmärsimme mitä on arjen onni.
Mutta matkan oli jatkuttava. Tienvarret alkoivat jo tykittää uskomatonta väriloistoaan, ruskaa ! Punaista, keltaista, oranssia ja vihreää, koko väripaletti !
Illan tummetessa alkoi nousta notkelmiin usvaa, oli tulossa varmasti pakkasta yöksi.
Tämä lato on varmasti tallentunut monen kameraan. Hieno katajaniitty molemmilla puolen tietä.
Ollaan jo Pallastunturin kupeessa, poikkeamme pikaisesti Pallashotellin pihassa, mutta ilta joutuu ja matkaa on vielä....
Pallastunturien profiilit taustalla, suo oli kuin tulessa.
Tämän jälkeen ajeltiinkin Raattaman, Ketomellan, Peltovuoman ja Vuontisjärven kautta Nietostuvalle. Karhuaidan takaa se löytyikin helposti pimeästä huolimatta. Sauna tietysti samantien lämpiämään ja tavarat autosta mökkiin. Kelomökki on nätti ja naapureita ei ole, jess ! Isännän mökki on pihapiirissä, mutta hän ei ole vielä kotosalla. Nautimme ihanista löylyistä ja ruoasta, suunnittelimme seuraavan päivän retkeä. Tällä reissullahan on tarkoitus tehdä päiväretkiä, ei siis yöpymisiä luonnossa. Oli täysikuu, joten unta en saanut, Tapsa sitävastoin simahti samantien. Minä katselin ikkunasta kelmeää kuuta ja makustelin seuraavan päivän retkeä Hettan keskustasta Jyppyrän taakse.