Matkamme on taitekohdassa, olemme päättäneet lähteä paluujälkiä pitkin kohti etelää. Kämppätoverit jatkavat Haltin kämpälle, josta sitten yöllä nousevat Haltille. Onnea matkaan, toivottavasti pääsette perille ja ilma on selkeä. Aamiaisen aikaan nuoriparikin ilmestyy kämpälle. Olivat viettäneet Ridnin rinteellä juhannuksen, ja kyllä, olivat ne jotka nähtiin nousemassa Haltille. Koville oli kuulemma ottanut, mutta pääsivät huipulle. Kastuivat tietenkin märässä lumessa, joten joutuivat kuivattelemaan teltassa pari päivää. Voi vain kuvitella miten se kova pohjoistuuli oli riepotellut heidän telttaansa. Aika sitkeitä sissejä !
Lähdemme edeltä taipaleelle, matka taittuu nyt huomattavasti nopeammin, rinkka on keventynyt reippaasti. Joen ylityksessäkään ei mene aikaa arpoessa mitä tehdään. Tällä pätkällä ei juurikaan ole nousua, vain laskua, joskin kivistä polkua. Lähellä Vuomakasjoen siltaa kävelen ajatuksissani kunnes huomaan, että olisi pitänyt kääntyä hetki sitten sillalle päin. No, pieni lenkki ja ollaan taas oikealla polulla. Oikeastaan oli hyvä poiketa tuo lenkki, nimittäin ei tarvinnut kohdata kahta ihmistä jotka tulivat sillalta. Jälkeenpäin kuulin heidän olleen varsin nyrpeänaamaisia :D
Kohta ollaan taas Vuomakasjoen putouksilla, minä haluan nytkin nousta ylemmäksi jottei tarvitse mennä kapeaa lumista rinnettä kosken ohi. Tästä kehkeytyi pienoinen riita. Miksi ihmeessä en saa mennä mistä haluan, ei ole pakko seurata, voi mennä polkua jos haluaa, haloo!!!! jäkätystä riittää takanani....minä kiristän vauhtia ja katoan omiin oloihini. Oliko pakko kirjoittaa tämä tähän, no ei, mutta myös nämä tilanteet kuuluvat reissuille, turha silotella.
Vuomakasjoen jälkeen tulemme taas minun paratiisiin, koivuihin on puhjennut lehdet, rentukat kukkii, niin kaunista.
Rentukka
Mutta tuon paratiisin jälkeen on taas tuo itikkameri, The kivikko ! Nyt sipaisen jo myrkkyäkin paljaisiin kohtiin. Yli mentiin että heilahti. Piipahdamme varaustuvan pihaan tauolle. Jäädäänkö tähän pihamaalle teltalle vai katsotaanko pääseekö joen yli oikaseen autiotuvalle. Joki oli monihaarainen ja emme löytäneet reittiä josta olisimme päässeet helposti yli, aina oli joku kohta jossa syvänne. Emme halunneet jäädä varaustuvan pihaankaan, joten rinkat selkään ja sillan kautta autiotuvalle.
Tupa ei ollutkaan enää tyhjä, vaan nuori mies oli asettunut tupaan. Nyt vihdoin laitoimme teltan kämpän lähelle pystyyn. Kämpässä kävimme keittelemässä ruokaa ja iltakahvit. Nuoriparikin tuli kylään, olivat teltalla joen toisella puolen. Parannettiin siinä illan mittaan maailmaa, kyllä oli nuorilla arvot kohdillaan :) Kuulimme myös, että joku oli ottanut talteen aurinkolasit Saarijärven kämpän jälkeisestä kivikosta, lupasivat viedä luontotuvalle. Saimme myös kuulla, että Haltille juossut tyyppi oli ollut meekolla yötä paluumatkallaan, oli nukkunut raasu pelkällä lavitsalla puuro- ja teekattilat vieressään. Toivottavasti tämä uhkarohkea tyyppi oli päässyt takaisin kylille.
Mutta sinne omaan telttaan jo kaipasin...