No johan nukutti, uusi retkikoti on loistava, mahduttiin kunnolla patjoinemme sisälle, jäi tilaa vielä tavaroillekin. Sisäteltassa pystyi istumaan ja pukeutumaan.
Kaitum 3 aamuauringossa Meekon autiotuvan kentällä.
Kämpästä oli jo lähdetty kun heräilimme, joten keittelimme aamupuurot tuvassa. Nuorten teltta näkyi hiekkakummun kupeessa toisella puolen jokea. Siellä vielä nukuttiin.
Me lähdimme taas matkaan klo 11.15. Ällistyttävää miten meidän lähtö on noin kellotettu, vaikka ei kelloa mitenkään tarkkailla. Kun ollaan noustu laaksosta ylös, näkymä taaksepäin on upea, nyt silmä osaa jo tunnistaa Haltin huipunkin.
Meekonpahdan takaa se kurkistaa, Halti.
Täytyyhän jonkun pitää pystyssä tuota kallistuvaa opastetta. Keskellä oleva tumma piste on Meekojärven autiotupa .
Kiven takaa löytyi kallo sarvineen, oli ihan pakko nostaa se kivelle tarkkailemaan kulkijoita. Hohtavan valkoinen ukonkivi toivottavasti pitää sen paikallaan.
Nyt olivat edessä ne pari hankalaa jokea, onkohan jäät jo sulaneet....jovain, nyt päästiin helposti yli vaikka lunta vielä olikin kasoittain jokien reunoilla. Oltiin aika nopeasti Guonjarin kämpällä. Mitäs nyt, päivää oli vielä reilusti jäljellä, ei kai me tähän jäädä? Päädyttiin pitämään tauko pitkän kaavan mukaan. Syötyämme oikastiin hetkeksi lavitsalle. Pitkään ei siinä kovalla alustalla kuitenkaan voinut maata, mutta ikkunan äärellä istuessakin sai tarpeellisen levon. Haikeus iski mieleen, lähestytään jo reissun loppua.
Illalla lähdetään jatkamaan matkaa, on vielä Guorjarjohkan ylitys ja ne lumikentät..
Lapinvuokko on jo täydessä
kukassa.
Joen yli päästän helposti, kolme tai neljä eri haaraa ylitetään suitsait. Lumikentätkin ylitetään kevyesti. Ilta alkaa laskeutua, jaksetaanko Saarijärven kämpälle? Toisaalta, siellä ei ole hyviä telttapaikkoja ihan pihapiirissä. Kun ollaan ylitetty Duollehuhputin ja Guonjarvärrin välinen satula, pidetään pieni neuvonpito. Nyt on miehen pakko päättä, jäädäänkö tähän jossa hyvä telttapaikka, vai jatketaanko kämpälle. Hän päättää jäädä tähän, jeeeeeeeeeeeeeeee ! Paikka on hieno, näkymät Norjan tuntureille ja Saanalle asti.
Aikas hieno paikka.
Ruusujuuri on sitten päättänyt kasvaa suoraan kiven kylkeen. Alhaalla laaksossa on Saarijärvi ja autiotupa.
Vielä illalla teltassa pähkäilemme, josko lähtis vielä tuosta Salmijärville ja siitä Termikselle...mutta Salmikurun kivikko ei houkuta, ja ne Tapsan polvetkin pitää muistaa.
Seuraava päivä on viimeinen reissupäivä tällä erää, voihan itku !