Kuten arvata saattoi, ei lähdetty aamuyöstä liikkeelle, ainoa liike oli kyljeltä toiselle. Vasta yhdeksältä oltiin valmiina lähtemään. Alkumatkasta oli märkää, rinteet valuivat sulamisvettä laajoille kentille. Ei juuri kannattanut etsiä kuivempia reittejä, niitä ei ollut. Lopulta maasto kuivui ja polku oli helppoa kuljettavaa. Govdajohka virtasi vuolaana ja reunoilla oli vielä paljon lunta. Aurinko paistoi ja alitajunta kertoi, että Haltilla taitaa jo upottaa....Tapsan aurinkolaseja ei löydetä vaikka rinkka on käännetty ympäri, ovat kai jääneet johonkin matkalla. Myöskään mun säärystimiä ei löydy, joten Tapsakaan ei laita omiaan jalkaan.
Aurinkoa riittää, kertakaikkisen upeaa maisemaa. Joko pian näkyisi Halti?
On täällä ollut paljon lunta! kuva ei anna oikeaa kuvaa lumikasojen korkeudesta.
Tuokin lohkare mökin kokoinen ! Olisipa hienoa nähdä kun se vihdoin putoaa jokeen.
Kohti Haltia, se on tuo keskimmäinen mäki, oikealla on Ridnin huippu.
Lunta alkoi olla kokoajan enemmän ja enemmän, hanki kantoi jotenkuten. Edessä oli joki jonka yli ei ollut menemistä hankea pitkin. Eli, oli laskettava alas kohtaan jossa joki oli sula. Kesti ikuisuuden päästä tähän Haltijärven kohdalle josta polku lähtee nousemaan kohti huippua. Hetkinen, mikä polku??? tolppia ei juuri missään, suurimmaksi osaksi tuurilla löytyi välillä joku yksittäinen keppi.
Haltin vanha autiotupa näkyy,
samoin rajavartioston kämpästä tehty autio/varaustupa. Tuota remontoitiin vuonna 2003, seurasimme kun helikopterilla sinne kuljetettiin tavaraa.
Nouseminen tunturiin oli hidasta, hanki upotti, aurinko porotti kuumasti ja nälkäkin jo kurni vatsanpohjassa. Suklaat oli syöty, koko levy oli sulanut repussa, joten se oli ensin jäähdytettävä lumessa. Kun se oli vihdoin kiinteässä muodossa, söimme kaikki kerralla. Aikaa oli mennyt jo rutkasti enemmän kuin oli varauduttu. Mutta ylöspäin silti tavoiteltiin.
Siinä missä lumi oli väistynyt, kukki sinirikko, uskomatonta tässä karussa kivikossa.
Viimeinen evästauko, edessä jyrkkä lumilippa joka olisi ylitettävä jotta pääsee huipulle. Kun näkkärit ja kiisselit on syöty, kokeilen varovasti josko hanki kestäisi minua. No ei kestänyt, vaan upposin haaruja myöten hankeen. Jalat eivät tavoittaneet kovaa maata :( turha kuvitella, että Tapsaa kantaisi paremmin. Istumme takaisin taukokivelle pohtimaan tilannetta. Mieli tekisi yrittää kontata ylös, silmä etsii vaihtoehtoista reittiä. Mutta realiteetit on tunnustettava. Eväät on syöty, jalat märkänä, minulla oikein kunnolla. Nimittäin karkea märkä lumi on hieronut kaiken rasvan kengistä. Alkumatkasta jo sain lunta kengän sisään kun sadelahkeen remmit irtosivat upottavassa lumessa. Haluan, että Tapsa ratkaisee, jos hän haluaa, niin yritetään vielä. Mutta päätämme kääntyä takaisin. Olemmehan jo huipulla käyneet, sitä paitsi upeat norjan vuoret näkyy tästäkin.
Kaukana Norjan puolella siintää lumihuippuiset vuoret.
Pitsusjärven jäät näyttävät leijuvan ilmassa :)
Laskeudumme alas tunturinkuvetta hiljaisina, maisema on huikaisevan hieno. Tätä maisemaa ei oltaisi nähty ilman pientä vaivaa. Tunnelma on ristiriitainen, olisiko sittenkin pitänyt...
Lumikenttien kutsu....
Tässä vaiheessa näemme kaksi ihmistä nousevan Ridnin satulasta kohti Haltin rinnettä. Olisiko nuoret jotka tapasimme kämpällä eilen? Ainakin punainen takki toisella. Heh, eihän kellään muulla ole punaista takkia....paitsi lähes kaikilla naisretkeilijöillä.
On jo iltapäivä pitkällä kun päästään jokivarteen helpolle polulle.
Gieddecohkkan rinteellä on lumivyöry, alla olevan järven pinnalla kimaltelee timantteja.
Ihastuttava kiemurteleva joki, juomme vettä ahneesti janoomme ja hiukan nälkäänkin. Viimeiset pähkinät menossa.
Kämpälle päästyämme olemme aika väsyneitä, mutta hetken huiluu ja ruoka saavat meidät taas virkeiksi. Keitän hellalla pesuvettä muutaman kattilallisen jotta saamme peseytyä, ja pyykätäkkin pitäisi. Varaustuvalta on jo lähdetty, ja vaisto sanoo, että ei tänne enää ketään tule. Joten, ulkorappusille pesufati ja pari ämpärillistä lämmintä vettä. Vuorotellen pidimme hiukan vahtia jotta toinen sai pestyä rauhassa itsensä kunnolla päästä varpaisiin. Hikisimmät vaatteetkin vielä viruteltiin ja ripustettiin kuivumaan varaustuvan pyykkinarulle. Aurinko paistoi ja kävi hyvä pyykkituuli, voi pojat mikä juhannusaatto :) Ilta jatkui tuijottamalla järvelle, keiteltiin kahvit ja käytiin läpi päivän reissua, oli hyvä olla.
Mutta nyt on joku tulossa kämpälle päin, olisiko joku porokämpiltä tulossa , ainakaan hänellä ei ole rinkkaa. Nuorimies oli lähtenyt Kuonjarin kämpältä "käymään Haltilla" eväänä näytti olevan taskuissa geelejä, jalassa märät ohuet tossut ja pari koivukeppiä käsissä. Silmissä oli jo maaninen katse, hullu sanon minä ! Hetken juteltiin, ja suositeltiin menemään Haltin kämpälle lepäämään ja yöllä vasta tunturiin kun hanki kantaa. Niin hän lupasi toimia.