TALVINEN LOMAVIIKKO KUUSAMOSSA
Helmikuun lopulla vietimme Kuusamon Juumassa mökkiviikon. Leirintäalueella ei ollut tungosta, taisimme olla osan aikaa ainoat vieraan.
Öisin oli kylmää, pakkanen putosi lähelle -30 astetta. Mutta kun aurinko nousi, niin kyllähän siellä tarkeni ulkoilla. Hiihdeltiin lähiladuilla, Oulangan kansallispuistossa pääsi luontopolkuja kulkemaan jalkaisin. Samoin taittui pieni karhunkierros. Riisitunturissa vietimme unohtumattoman päivän lumikenkäillen. Konttaiselle kontattiin kirjaimellisesti. Joka ilta saunoimme hartaasti ja nautimme hiljaisuudesta. Yhden illan saimme viettää ystävien kanssa :)
Eli, tämä ei ole vaelluskertomus, vaan hetkiä talvisessa luonnossa lyhyiden päivien aikana.
Rukan ruuhkakylän ohitimme vauhdilla, valokuvakin on otettu auton ikkunasta vauhdissa. Valtivaarat.
Mökki oli aivan Kitkajoen rannalla. Puusaunassa sai kipakat löylyt !
Lato joen rannalla kylän keskustassa.
Jylhät kalliot lähellä Niskakosken riippusiltaa.
Aamut olivat käsittämättömän kauniita, usva lipui järven yllä ja auringonsäteet pyrkivät valaisemaan autiutta.
Oulangan kansallispuistossa retkeiltiin päivä. Kelo kurkottaa taivaita.
Nämä hassut ukko ja akka vartioivat reitillä.
Jää tekee Kiutakönkäällä sinisiä putouksia
Kiutakönkään yläpää
Suvanto Kiutakönkäässä
Puuparka aivan solmussa.
Konttaisen parkkipaikalla ruokittiin lintuja, kova oli tohina tinteillä.
Kuten myös kuukkeleilla.
Konttaisen nimi täytyy johtua siitä, että sinne on oikeesti kontattava. Mutta kyllä kannattaa, maisemat ovat upeat.
Tykkyä oli kuten luvattiin
Kansallismaisemaa
Maahisen käsikö se sieltä kurkottaa?
Olisko jyrkkää?
Kynttiläkuuset
Valoilmiö tykkymetsässä
Riisitunturin autiotupa. Löydettiin sentään tänne, usvaisessa umpivalkoisessa maastossa kun ei nähnyt mitään, täällä alempana sentään jo erotti puut ja latukin tuli avuksi.
Riisitunturin rinteeltä kohti Kitkajärveä
Sininen metsä, koskematonta hankea ja uskomattomia tykkyjä
Pieni karhunkierros ja Jyrävä talviasussaan
Kylältä lähti meidän matkaan opaskoira. Se kulki meidän edellä ja näytti tietä. Olisi luullut, että se olisi kääntynyt jo ensimmäiseltä riippusillalta takaisin kotiin, vaan ei, se tuli Siilastuvalle asti. Odotti tuossa polun päässä että jatkaisimme eteenpäin. Mutta meillä oli evästauko, joten opas kyllästyi ja lähti vihdoin takaisin kotikylälle.
Melkoinen mäki sanoisin.
Harrisuvannon laavu. Tulia ei kovasta yrityksestä huolimatta saatu syttymään, oli vain märkiä tuoreita rankoja lumihangessa.
Hurjalta näytti tuolla alhaalla, tästä ei kannata pudota.
Portaita ylös ja alas, aika haastavaa ja paikoitellen jopa vaarallista, lumikengät olisivat nyt olleet tarpeen.
Myllykosken kuohut. Taitaa olla paljon kuvattu kohde. Vanha mylly toimii autiotupa
Näihin myllykosken kuohuihin päätän kuvakertomuksen.
Kuten varmasi kuvistakin näkyy, meille ei juurikaan viikon aikana aurinko paistanut. Nautimme silti talven sinisestä hiljaisuudesta.