Juhannuksen jälkeen pääsemme vihdoin matkaan, Maria ja Jukka ovat kutsuneet meidät Johkapirtille, heidän tunturikotiinsa :)
Autojunalla taas Roihin, siitä on tullut jo tapa. Matkalla käymme taas Ailaa ja Maukkaa tervehtimässä.
Aurinko paistaa, mukava on ajella ylöspäin maiseman muuttuessa. Pikkuhiljaa tulevat tunturit näkyviin, Nattaset ja kohta Kiilopää jne.
Maria jo soittelee, missä me viivytään? Käydään Ivalossa kaupassa, enää ei pysähdellä, kiirus ystävien luo saa kaasujalan raskaaksi. Utsjoen kunnanrajalla vaihtui keli, vettä tuli välillä maahan asti, ja paljon !
Käännymme mastolle vievälle jyrkälle tielle ja kohta näkyykin jo tuttuja autoja parkkipaikalla. Ja samassa olivatkin jo Maria ja Mervi meitä vastassa, ajoitus melko tarkka :) Nopeasti vaihdettiin vaatteet ja kerättiin mökille mukaan tulevat kamat rinkkoihin. Uraa pitkin pääsimme Onkimajärven lähelle ja siellä odotti vene. Aikamoisen ähkimisen jälkeen päästiin veneeseen ja Mervi souti navakassa vastatuulessa kuin kilpasoutaja !Miehet jo odottelivat vastarannalla.
Voi miten hienoa oli taas tavata ystäviä, Mervi ja Timo olivat jo reissunsa tehneet, samoin Maria ja Jukka. Meillä vasta kaikki ihanuus edessä. Oli taas niin paljon juteltavaa, saunottiin ja syötiin. Ihanaa olla täällä tunturien sylissä.
Tulet toki piti sytyttää. Huomaa Rastigaissat taustalla horisontissa.
Paikallista kesämuotia.
Emäntä ja isäntä
Porukkaan liittyivät seuraavana päivänä myös Käläviäläiset, Lumi ja Nipa, sekä myöhemmin Ivalon Terhi, Kari ja ihastuttava pikkuinen, Kala-Eevi. Saunomista, syömistä ja mukavaa yhdessäoloa. Myös päiväkävelyjä lähistöllä.
Janoinen tunturikoivu
Parhaat päivänsä nähnyt kammi Onkimajärvellä.
Tosin ilmastointi toimii hyvin.
Hilla kukki kauniisti pihamaalla.
Vähitellen porukkaa lähti kotimatkalle, myös isäntäväki. Me lähdimme myös etelään, Kaldoaivin erämaahan.